West Side Story – kiistanalainen klassikko ja sen tarina

Harva musikaali on synnyttänyt yhtä paljon intohimoja ja ristiriitaisia tulkintoja kuin West Side Story. Vuonna 1961 ensi-iltansa saanut elokuva on yksi Oscar-palkituimmista musikaaleista kautta aikojen – kymmenen kultapatsasta puhuu puolestaan – mutta samalla se on joutunut toistuvasti kritiikin kohteeksi rodullisten stereotypioiden ja väkivallan kuvauksen vuoksi, ja Steven Spielbergin vuoden 2021 versio otti kantaa näihin ongelmakohtiin.

Oscar-palkinnot (1961): 10 ·
Oscar-palkinnot (2021): 1 ·
IMDb-arvosana (1961): 7,6/10 ·
IMDb-arvosana (2021): 7,2/10 ·
Budjetti (1961): 6 miljoonaa dollaria

Elokuvan perustiedot

Kuusi keskeistä faktaa tiivistää West Side Storyn aseman kulttuurihistoriassa:

Miksi tämä on tärkeää: Yksikään näistä luvuista ei itsessään kerro tarinaa siitä, miksi West Side Story on niin paljon muutakin kuin musikaali – se on peili, johon Amerikka on katsonut itseään yli kuuden vuosikymmenen ajan.

Miksi West Side Story oli niin kiistanalainen?

West Side Storyn kiistanalaisuus ei ole sattumaa – se on kirjoitettu suoraan teoksen ytimeen. Alkuperäinen Broadway-tuotanto ja vuoden 1961 elokuva herättivät heti keskustelua etnisten stereotypioiden käytöstä ja gangiväkivallan romantisoinnista.

Rotu- ja etnisyyskuvaukset 1960-luvun Amerikassa

Vuoden 1961 elokuvaa on kritisoitu whitewashingista ja brownface-käytännöistä: valkoisia näyttelijöitä meikattiin ruskeiksi esittämään puertoricolaisia hahmoja, kuten Amador Valley Today – opiskelijajulkaisu raportoi. Natalie Wood, joka esitti Mariaa, oli taustaltaan ukrainalais-amerikkalainen, ja George Chakiris (Bernardo) oli kreikkalais-amerikkalainen. Tämä herätti närää jo ilmestymisaikana, mutta 2020-luvun katsojalle käytäntö on suorastaan hämmentävä.

Väkivallan ja nuorisorikollisuuden käsittely

Gangiväkivallan kuvaus oli aikansa mittapuulla raju. Jetsien ja Sharksien välinen konflikti ei ole pelkkää tanssia – se on systemaattista vihanpitoa, joka huipentuu murhaan. Kriitikot, kuten Richard Schickel, kommentoivat vuonna 1961, että elokuva “romantisoi nuorisorikollisuutta vaarallisella tavalla” (The Gay & Lesbian Review – akateeminen aikakausjulkaisu). Toisaalta juuri tämä teema tekee West Side Storysta ajattoman: nuorten väkivalta ja ennakkoluulot eivät ole kadonneet mihinkään.

Sensuurin ja aikakauden moraalikäsitykset

Elokuva joutui sensuurin hampaisiin useissa maissa. Esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa kohtauksia leikattiin, ja joitakin dialogeja jälkiäänitettiin pehmeämmiksi. Amador Valley Today – opiskelijajulkaisu mainitsee, että elokuvan kiellettyjä kohtauksia sensuurin vuoksi oli useita, mukaan lukien “Somewhere”-balladin alkuperäinen koreografia, jota pidettiin liian seksuaalisena.

The implication: West Side Storyn kiistanalaisuus on sen keskeinen voimavara – se pakottaa katsojan kohtaamaan omat ennakkoluulonsa.

Mikä on alkuperäisen West Side Storyn tarina?

West Side Storyn tarina on pohjimmiltaan yksinkertainen – kuten Shakespearen Romeo ja Julia, johon se perustuu – mutta sen teemat ovat monimutkaisia.

Päähenkilöt: Tony ja Maria

Tony, entinen Jets-jengiläinen, ja Maria, Sharks-jengin johtajan Bernardon sisar, rakastuvat ensisilmäyksellä. Heidän rakkautensa on kiellettyä, koska heidän jenginsä vihaavat toisiaan. Tämä on klassinen tarina rakkaudesta, joka ylittää ennakkoluulot – mutta West Side Story ei anna helpotusta. Loppu on traaginen ja tunnettu.

Jets- ja Sharks-jengien konflikti

Jetsit (valkoiset, “alkuperäiset” newyorkilaiset) ja Sharksit (puertoricolaiset maahanmuuttajat) taistelevat reviiristä ja kunnlasta. Konflikti on symboli 1950-luvun Amerikan rotujännitteille ja maahanmuuttopelolle. Den of Geek – elokuva- ja TV-uutissivusto toteaa, että vuoden 2021 versio tekee konfliktista vieläkin konkreettisemman kuvaamalla todellisia New Yorkin katuja ja slummiutumista.

Romeo ja Julia -inspiraatio

William Shakespearen Romeo ja Julia on suora esikuva: Montague vs. Capulet muuttuu Jets vs. Sharks, ja Veronan kadut vaihtuvat New Yorkin West Sideen. Musikaalin luojat Arthur Laurents, Leonard Bernstein ja Jerome Robbins päivittivät tarinan 1950-luvun nuorisokulttuuriin ja gangiväkivaltaan (The Gay & Lesbian Review – akateeminen aikakausjulkaisu).

Miksi tämä on tärkeää: West Side Story ei ole vain sovitus – se on uudelleenkirjoitus, jossa Shakespearen romanttinen tragedia muutetaan yhteiskunnalliseksi kommentaariksi. Rakkaus ei voita, vaan ennakkoluulot ja väkivalta vievät voiton.

Miten West Side Story liittyy LGBTQ-teemoihin?

LGBTQ-tulkinnat ovat yksi kiinnostavimmista ja vähemmän tunnetuista West Side Storyn kerroksista. Teos syntyi aikana, jolloin homoseksuaalisuus oli suurelta osin tabu, mutta sen luojat toivat omat kokemuksensa mukaan.

Hahmojen seksuaalisuuden tulkinnat

The Gay & Lesbian Review – akateeminen aikakausjulkaisu kuvaa West Side Storya queer-alatekstiltään merkittävänä teoksena. Tonyn ja Riffin välinen suhde voidaan lukea homososiaalisena tai jopa homoeroottisena – heidän intohimonsa toisiaan kohtaan on lähes yhtä voimakasta kuin Tonyn rakkaus Mariaan. Tämä tulkinta ei ole uusi, mutta se on saanut uutta huomiota 2020-luvulla.

Elokuvan queer-kulttuurin konteksti

West Side Storyn luojat – Arthur Laurents, Leonard Bernstein, Jerome Robbins ja Stephen Sondheim – olivat kaikki tavalla tai toisella tekemisissä oman homoseksuaalisuutensa kanssa. The Advocate – LGBTQ-media kertoo musikaalilla olleen “a wealth of gay and bisexual talent” sen tekijöiden joukossa. Tämä ei tee West Side Storysta automaattisesti “queer-musikaalia”, mutta se antaa sille erityisen kerroksen, jota harvoin käsitellään.

Nykyaikainen analyysi ja kritiikki

Vuoden 2021 versio otti tietoisen askeleen kohti nykyaikaista LGBTQ-edustusta. Anybodys-hahmo, joka 1961-versiossa esitettiin tomboy-tyttönä, on nyt ei-binaarisen näyttelijän Iris Menas esittämä hahmo, jolla on selkeämpi queer-identiteetti. Den of Geek – elokuva- ja TV-uutissivusto raportoi, että Anybodysia laajennettiin nimenomaan queer-luennan mahdollistamiseksi. Tämä herätti keskustelua: onko se alkuperäisen teoksen kunnioittamista vai turhaa modernisointia?

The pattern: LGBTQ-tulkinnat eivät ole pelkkää modernia lisäystä – ne ovat olleet läsnä jo alkuperäisessä teoksessa, vaikka ne jäivätkin alkuvaiheessa vähemmälle huomiolle.

Mikä on koskaan suurin musikaali?

West Side Storyn asemaa musikaalien kärkikastissa ei voi kiistää, mutta “suurin” on monitulkintainen käsite.

AFI:n listan kärkisijat

American Film Institute (AFI) listasi West Side Storyn yhdeksi kaikkien aikojen parhaista musikaaleista – se sijoittuu usein kärkikymmenikköön (AFI – elokuvataiteen instituutti). AFI:n listalla kärjessä ovat klassikot kuten Laulavat sadepisarat ja The Sound of Music, mutta West Side Story on kulttuurisesti vaikutusvaltaisimpien joukossa.

West Side Storyn sijoitus listalla

Eri listoilla West Side Story sijoittuu tyypillisesti sijalle 2–5. Esimerkiksi Empire-lehden äänestyksessä se oli 2000-luvun vaihteessa kymmenen parhaan joukossa. Kriitikoiden ja yleisön suosikki se on kiistatta, mutta tuotoissa se ei yllä kärkeen – mikä kertoo enemmän musikaalien markkinoista kuin teoksen laadusta.

Muut ehdokkaat

Muita AFI:n kärkisijoja ovat Laulavat sadepisarat (1952), The Sound of Music (1965) ja Chicago (2002). West Side Storyn erottaa näistä sen traaginen loppu ja yhteiskunnallinen sanoma – se ei ole puhdasta viihdettä, vaan kommentaari.

Mitkä ovat kolme suurinta musikaalia?

Kun puhutaan “suurimmista” musikaaleista, vastaus riippuu täysin kriteereistä: lipputulot, palkinnot vai kulttuurinen vaikutus.

Kaikkien aikojen tuottoisimmat musikaalielokuvat

Inflaatiokorjatuista luvuista puhuttaessa kärjessä ovat The Sound of Music (1965), Grease (1978) ja Mamma Mia! (2008). West Side Story ei ole koskaan ollut tuottojättiläinen – vuoden 1961 versio tuotti noin 44 miljoonaa dollaria, mikä on alle puolet The Sound of Musicin tuotosta (Wikipedia – elokuvatietosanakirja).

Kriitikoiden arvostamat klassikot

Kriitikoiden silmissä West Side Story on korkeammalla kuin tuottoisimmat musikaalit. Se on yksi harvoista musikaaleista, jotka ovat saaneet sekä parhaan elokuvan Oscar-palkinnon että säilyttäneet asemansa kriitikoiden listoilla vuosikymmeniä. Den of Geek – elokuva- ja TV-uutissivusto toteaa, että 1961-versiota pidetään edelleen visuaalisesti ja musiikillisesti vertaansa vailla olevana.

West Side Storyn asema

West Side Storyn asema on vakiintunut: se on “kriitikoiden musikaali” – arvostettu, analysoitu ja siteerattu, mutta ei massayleisön suosituin. Se on kuin fine dining -ravintola: ei suosituin, mutta arvostetuin.

Miten West Side Storyn 1961 ja 2021 versiot eroavat toisistaan?

Eroja on paljon – ja ne kertovat paljon siitä, miten Hollywood on muuttunut kuudessa vuosikymmenessä. Tässä keskeisimmät erot vertailutaulukossa:

Keskeisin ero on representaatiossa. Vuoden 2021 versio korjasi alkuperäisen elokuvan rodullistavia käytäntöjä palkkaamalla latino-näyttelijöitä latinorooliin ja lisäämällä espanjankielisiä dialogeja. Den of Geek – elokuva- ja TV-uutissivusto kuvaa, miten ympäristön kuvaus on realistisempi – 1961 version värikkäät, lavastetut taustat on korvattu aidolla New Yorkin katutilalla. Tämä tekee tarinasta konkreettisemman ja karumman.

The catch: molemmat versiot kertovat samaa tarinaa, mutta heijastavat täysin eri aikakausien arvoja ja esteettisiä valintoja.

Aikajana: West Side Storyn vaiheet

• 1957 – West Side Story saa ensi-iltansa Broadwaylla. (Wikipedia – musikaalitietosanakirja)
• 1961 – Elokuvasovitus julkaistaan, voittaa 10 Oscaria. (The Advocate – LGBTQ-media)
• 1962–1980 – Musikaalin uusia tuotantoja ympäri maailmaa. (The Gay & Lesbian Review – akateeminen aikakausjulkaisu)
• 2009 – Valitaan Yhdysvaltain kongressin kirjaston National Film Registryyn. (National Film Registry – Yhdysvaltain kongressin kirjasto)
• 2021 – Steven Spielbergin ohjaama versio saa ensi-iltansa. (Den of Geek – elokuva- ja TV-uutissivusto)

Tässä vaiheessa: West Side Story on elänyt pidempään kuin kukaan sen luojista olisi osannut kuvitella. Se on osoitus siitä, että vaikka teos syntyy tietyssä ajassa, sen teemat – rakkaus, ennakkoluulot, väkivalta, identiteetti – ovat ajattomia.

Selkeys: vahvistetut faktat ja avoimet kysymykset

Vahvistetut faktat

• West Side Story perustuu William Shakespearen Romeo ja Julia -näytelmään (The Gay & Lesbian Review – akateeminen aikakausjulkaisu)
• Vuoden 1961 elokuva voitti 10 Oscar-palkintoa (The Advocate – LGBTQ-media)
• Musikaalin säveltäjä on Leonard Bernstein ja sanoittaja Stephen Sondheim (The Gay & Lesbian Review – akateeminen aikakausjulkaisu)

Mikä on epäselvää

• LGBTQ-teemojen tarkoituksellisuus alkuperäisessä tuotannossa on tulkinnanvaraista (The Gay & Lesbian Review – akateeminen aikakausjulkaisu)
• Joidenkin kohtausten kontroversiaalisuus riippuu kulttuurisesta kontekstista – esimerkiksi väkivaltahuumori “Gee, Officer Krupke” -numerossa (Amador Valley Today – opiskelijajulkaisu)
• 1961 elokuvaa kritisoitiin brownface-käytännöistä, mutta sen vaikutus on kiistanalainen (Amador Valley Today – opiskelijajulkaisu)
• Vuoden 2021 elokuva sai yhden Oscar-palkinnon, mutta sen merkitys jäi vähäiseksi verrattuna alkuperäiseen (Wikipedia – elokuvatietosanakirja)
• Vuoden 2021 elokuvan Anybodys-hahmon laajennettu queer-luenta nähtiin osana modernisointia, mutta sen autenttisuudesta on keskusteltu (Den of Geek – elokuva- ja TV-uutissivusto)

The pattern: West Side Storyn perintö on täynnä sekä vahvistettuja faktoja että avoimia kysymyksiä, jotka pitävät keskustelua yllä.

“West Side Story on queer-alatekstiltään merkittävä teos, jossa Tonyn ja Riffin suhde voidaan lukea homososiaalisena tai homoeroottisena.”

The Gay & Lesbian Review – akateeminen aikakausjulkaisu

“West Side Storylla oli ‘a wealth of gay and bisexual talent’ sen luojien joukossa.”

The Advocate – LGBTQ-media

“Vuoden 2021 elokuvan keskeinen ero 1961-versioon on itse ympäristön ja naapuruston kuvaus, joka on Spielbergin versiossa realistisempi ja muuttunut.”

Den of Geek – elokuva- ja TV-uutissivusto

“1961 elokuvaa on kritisoitu whitewashingista ja brownface-käytännöistä.”

Amador Valley Today – opiskelijajulkaisu

West Side Story on paljon enemmän kuin musikaali – se on kulttuurinen peili, joka heijastaa Yhdysvaltojen rotujännitteitä, seksuaalisuuden tabuja ja nuorisokulttuurin muutosta. Vuoden 1961 versio teki historiaa kymmenellä Oscarillaan, mutta sen rodulliset ongelmat ovat varjostaneet sen perintöä. Spielbergin 2021 versio korjasi monia näistä ongelmista, mutta se ei voinut täysin paeta itse tarinan sisäänrakennettuja kontroversiaalisia teemoja. Tämä on West Side Storyn paradoksi: se on sekä aikansa tuote että ajaton teos, sekä ongelmallinen että arvokas. Suomalaiselle katsojalle – tai kenelle tahansa, joka haluaa ymmärtää, miksi tämä musikaali edelleen puhuttaa – valinta on selvä: katso molemmat versiot ja tee omat johtopäätöksesi. Joko alkuperäinen koreografia ja Bernsteinin musiikki tai Spielbergin moderni ote – kumpi puhuttelee enemmän, kertoo enemmän sinusta itsestäsi kuin West Side Storysta.

Aiheeseen liittyvää: **Kunniattomat paskiaiset rooleissa: Näyttelijät ja hahmot** · **Myrskyluodon Maija rooleissa: Näyttelijät ja koko cast**

Usein kysytyt kysymykset

Kysymykset ja vastaukset osoittavat, että West Side Storyn monimuotoisuus herättää edelleen uteliaisuutta ja keskustelua.